Olipa kerran suomalainen, ruotsalainen, kreikkalainen ja turkkilainen..

Työmatkoilla on erinomainen tilaisuus havainnoida kulttuurieroja. Eritoten, kun työskennellään monikulttuurisissa ryhmissä ja vastaanottava taho on nähnyt vaivaa yhteisen ohjelman järjestämisessä. Kurssiryhmämme koostui suomalaisesta, ruotsalaisesta ja turkkilaisesta sekä kreikkalaisista isännistä ja emännistä.

Tälläkin kertaa oli ilahduttavaa huomioida muutamia kulttuurieroja työskentelytavoissa. Skandinaavit olivat esimerkiksi aina ajoissa, kun taas turkkilainen ystävämme tuli joka paikkaan vähintään 10 minuuttia myöhässä. Vitsailimmekin, että meille olisi pitänyt tehdä erillinen ohjelmarunko, missä aktiviteetit alkaisivat muita myöhemmin. Kouluttajamme eivät kuitenkaan pitäneet ajatuksesta, ja olivat sitä mieltä, että meillä oli turhia stereotypioita. Heidän mielestään niitä ei saisi olla. Yritimme selittää heille, että kummankaan tavassa toimia ei ollut mitään väärää. Stereotypiat eivät ole välttämättä negatiivinen asia, mutta kansainvälisissä projekteissa ne pitää tunnistaa ja tunnustaa. Hyvä projektipäällikkö osaakin sumplia asioita eri kulttuurien erityispiirteet huomioon ottaen. Emme kuitenkaan saaneet kannatusta ajatuksellemme ja jatkoimme kaikki vanhaan malliin: me saavuimme tapaamisiin aina hiukan etuajassa ja päädyimme odottelemaan muita.

Eroavaisuuksia väleillämme löytyi selkeästi myös EU-hankkeiden tavoitteissa. Siinä missä skandinaavit kysyivät joka käänteessä, miten opiskelijamme hyötyvät tästä, suunnittelivat muut mukavia matkakohteita ja isoja juhlia. Ehkäpä matkustelemme muutenkin niin paljon vapaa-ajallamme, että priorisoimme kouluprojektien sisällön matkustamista tärkeämmäksi. Kaikki maat eivät toki ole yhtä hyvässä asemassa, ja EU-hankkeiden sisältöjen vaatimukset ovat myös maakohtaisia.

Osa Euroopan Unionin maista on huomattavasti Skandinaviaa köyhempiä ja tuloerot maan sisällä voivat olla valtavat. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja sosioekonomisesti heikompien perheiden lasten mukaan ottamisesta projektiimme, jota suunnittelimme koulutuksen aikana - onhan se yksi Erasmus+ -ohjelman painopistealueista. Suomessa ja Ruotsissa tuloerot ovat kuitenkin maan sisällä pienet verrattuna esimerkiksi Turkkiin. Ruotsissa heikoimmassa asemassa ovat maahanmuuttajaperheet, joista kaikki eivät edes päästä tyttäriään kouluun. Meille puolestaan ehdotettiin koulupudokkaiden mukaan ottamista projektiimme. Kävimme kiivasta keskustelua siitä, paranisiko heidän koulumotivaationsa projektin avulla.

Itse näkisin kuitenkin, että heille pitäisi tehdä täysin omanlaisensa projekti, mikä keskittyisi eri maiden asiantuntijoiden (esimerkiksi erityisopettaja, opinto-ohjaaja, ryhmänohjaaja, terveydenhoitaja) tapaamisiin, hyvien käytänteiden vaihtamiseen ja luovien mallien etsimiseen keskeyttämisien ehkäisemiseksi. Opiskelijat voisivat olla mukana projektissa. Sen sijaan en näe järkeväksi suunnata mitä tahansa projektia tälle opiskelijaryhmälle, sillä heillä on muutenkin tarpeeksi tekemistä koulunkäynnin kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, että maissa, missä tuloerot ovat suuremmat, voivat köyhemmistä oloista olevat lapset ja nuoret saada ainutlaatuisia oppimiskokemuksia projektien kautta.

Meissä skandinaavisissa naisissakin voi olla hiukan kestämistä maskuliinissa kulttuureissa.  Onhan meillä tapana sanoa mielipiteemme ja emme kaihda väittelyjä. Kansainvälisissä projekteissa on kuitenkin mielestäni tärkeää, että kaikki saavat vaikuttaa projektin sisältöön. Kompromisseja pitää tehdä puolin ja toisin, mutta projektin sisällön laadun tulee säilyä korkeana.  

On upeaa työskennellä monikulttuurisissa ryhmissä: huomata erovaisuuksia, tunnistaa omia heikkouksia ja ennen kaikkea pohtia, miten projektit saadaan toimiviksi kulttuurieroista huolimatta.

Η λεοπάρδαλη δεν αλλάζει τα στίγματά της.

 

(Leopardi ei pääse pilkuistaan.)