Suomeen paluusta on aikaa jo reilut 2 viikkoa. Kurssiviikko oli erittäin kiireinen, joten en ehtinyt kirjoittaa itse koulutuksen annista kurssin aikana kertaakaan. Päivät olivat sekä pitkiä että sisällöllisesti rikkaita, joten iltaisin aivot halusivat lähinnä vain levätä. Suomessa aika on puolestaan kulunut rästiin jääneitä töitä tehdessä. Oppimisen kannalta on ollut myös hyvä pitää pieni hengähdystauko ennen reflektointia.
Itse koulutus ei vastannut kaikilta osin odotuksiani. Oletin taapaavani useita henkilöitä eri kulttuureista, mutta meitä olikin vain 3. Kaikki ryhmänjäsenet olivat mahtavia, ja olemme jatkaneet yhteydenpitoa. Silti minua jäi osittain harmittamaan, että en saanut mahdollisuutta tutustua useimpiin eri kulttuureihin ja koulutusjärjestelmiin. Toisaalta opimme tuntemaan toisemme hyvin ja voimme verkostoitua jatkossa toistemme kautta. Koulutuksen toinen heikkous oli kouluttajien opetustaitojen puute. Opetus oli pitkälti PowerPoint-diojen lukemista ääneen. Näin ollen on haasteellista miettiä, mitä kaikkea opinkaan. Alle olen kuitenkin listannut koulutuksen tärkeimmän annin.
1. Kulttuuriymmärrys
Opiskelimme monikulttuurisessa ryhmässä. Jaoimme tietämystämme omista koulutusjärjestelmistä. Lisäksi keskustelimme kokemuksistamme erilaisten projektien parissa. Mieluusti olisin keskustellut lisää siitä, miten kulttuurierot on hyvä ottaa huomioon monikulttuurillisissa projekteissa. Tähän liittyen olisin kaivannut enemmän keskustelua liittyen projektien johtamiseen ja konfliktitilanteiden johtamiseen.
2. Partnerihaku
Perinteisten kanavien (omat kontaktit, omien kontaktien kontaktit, Cimo..) lisäksi opin, että esimerkiksi LinkedIn on hyvä työkalu partnerihaussa. Olen itse vielä aloittelija LinkedInin käytössä, mutta taidan alkaa käyttää sitä enemmän työelämässäni.
3. Hakemuksen kirjoittaminen ja Erasmus+ -tietoisuus
Käytimme koulutuksen aikana paljon Erasmus+ käsikirjaa. Koulutuksessa tehdyt tehtävät tukivat käsikirjaan tutustumista. Aloimme muun muassa työstää hankeideaa. Tällöin oli tärkeää, että etsimme käsikirjasta hankkeelle soveltuvan avaintoimen sekä peilasimme ideoitamme Euroopan komission painopistealueisiin. Viimeisenä päivänä aloimme myös täyttää hankehakemuslomaketta.
Minulla oli suuret odotukset hankehakemusten kirjoittamisosaamisen suhteen. Sainkin siihen vinkkejä, mutta jäin kaipaamaan yksityiskohtaisempaa palautetta sen suhteen, kuinka hyvin tekemäni tehtävät vastasivat Euroopan komission odotuksia. Valitettavasti emme saaneet suoranaista palautetta sen suhteen, kuinka olisimme voineet parantaa hankeideamme sisältöä. Eritoten olisin halunnut saada selkeitä esimerkkejä siitä, minkätyylisiä vastauksia lomakkeen kysymyksiin olisi syytä antaa. Toisaalta koen tuntevani Erasmus+ ohjelman hyvin eritoten avaintoimintojen 1 ja 2 suhteen.
Kaiken kaikkiaan koulutus oli antoisa kokemus. Hankehakemustietouteni syveni useilta osin ja uskon olevani nyt parempi hanketyöskentelijä ja/tai koordinaattori. Sain myös hyvän kurssimateriaalin, johon voin palata tarvittaessa. Lisäksi pystyn jakamaan sitä työpaikallani. Viimeisenä päivänä saimmekin European Project Officer -tittelit ja todistukset, joita sitten juhlistimme myöhemmin satamassa syöden jäätelöä auringonpaisteessa.
tiistai 4. helmikuuta 2014
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Kotona
Kotona on ihana olla! Viikko oli antoisa niin ohjelman kuin seuran suhteen. Koti-ikävä hiipi kuitenkin viimeisinä päivinä matkaseuralaiseksi. Olin ensimmäistä kertaa pois kotoa näin pitkän ajan sitten kuopukseni syntymän. Ikävä taisi olla molemmin puolista; tuliaiset ainakin kelpasivat.
Helmi- ja maaliskuussa alamme kirjoittaa seuraavia hankehakemuksia. Toivottavasti koulutus näkyy lopputuloksessa! Tarkoitukseni on jakaa tietoani myös talon sisällä, jotta useammat meistä voivat osallistua hankehakemusten kirjoittamiseen. Tarkoitukseni on kirjoittaa vielä yksi postaus koulutuksen annista. Ensiksi minun tulee kuitenkin hiukan makustella oppimaani ja kerrata saamaamme materiaalia.
Viikon paras anti oli ehdottomasti uudet suhteet. Toivon todella paljon, että skandinaavinen yhteistyömme jatkuu tulevaisuudessakin.
Vaikka kotona onkin ihanaa, odotan ja suunnittelen jo seuraavaa työmatkaani. Maaliskuun lopussa suuntaan Liverpooliin tutustumaan sikäläiseen kouluun ja koulujärjestelmään. Liverpoolissa pitää myös kokea Beatles hekumaa ja nähdä aito jalkapallo-ottelu!
Helmi- ja maaliskuussa alamme kirjoittaa seuraavia hankehakemuksia. Toivottavasti koulutus näkyy lopputuloksessa! Tarkoitukseni on jakaa tietoani myös talon sisällä, jotta useammat meistä voivat osallistua hankehakemusten kirjoittamiseen. Tarkoitukseni on kirjoittaa vielä yksi postaus koulutuksen annista. Ensiksi minun tulee kuitenkin hiukan makustella oppimaani ja kerrata saamaamme materiaalia.
Viikon paras anti oli ehdottomasti uudet suhteet. Toivon todella paljon, että skandinaavinen yhteistyömme jatkuu tulevaisuudessakin.
Vaikka kotona onkin ihanaa, odotan ja suunnittelen jo seuraavaa työmatkaani. Maaliskuun lopussa suuntaan Liverpooliin tutustumaan sikäläiseen kouluun ja koulujärjestelmään. Liverpoolissa pitää myös kokea Beatles hekumaa ja nähdä aito jalkapallo-ottelu!
Fetaa: salaatissa, grillattuna, piirakassa, hunajalla maustettuna.. YOU NAME IT!
Ruokailukulttuuri Ateenassa oli minulle suuri yllätys. Olin kuvitellut heidän syövän kevyitä salaatteja lounaalla ja paljon kalaa sekä mereneläviä illallisella. Mitä vielä! Lounaalla söimme yllättävän raskaasti ja usein tarjolla oli huomattavasti enemmän liha- kuin kala- ja kasvivaihtoehtoja. Iltaisin pöydät notkuivat erilaisia herkkuja. Paikallisia juomiakin meille tarjottiin, mutta maistoimme niitä vain hiukan kohteliaasti. Viinilasillinen sen sijaan oli hyvinkin tervetullut ruokajuoma, vaikka kreikkalaiset viinit eivät olekaan maailmalla kovin tunnettuja.
Pidin erittäin paljon heidän tavastaan tilata seurueelle useita eri ruokalajeja, mitkä laitettiin pöydän keskelle kaikkien maisteltavaksi. Näin tutustuimme useisiin eri makuihin. Ainoa ihmetystä herättänyt asia oli tosin ottimien puuttuminen useimmista ruoista. Kaikki annostelivat ruokaa lautasilleen omilla haarukoilla ja veitsillä, mikä tuntui hiukan erikoiselta lähes tuntemattomien kesken.
Lounas ja illallinen nautittiin aina huomattavasti myöhemmin, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Illat venyivätkin usein lähes puolille öin. Aamupalalla en jaksanutkaan sitten syödä kuin lähinnä kreikkalaista jogurttia hunajan kera. Se maistuikin kerrassaan mahtavalle!
Lempiruoakseni muodostui fetajuusto erimuodoissa tarjoiltuna. Erityisesti filotaikinalla kuorrutettu ja pannulla paistettu fetajuusto hunajan kera oli upea makuelämys. Taidankin alkaa käyttää fetajuustoa aivan uusilla tavoilla kotikeittiössäni. Toki kreikkalaiselle salaatillekin löytyy yhä paikkansa.
![]()
Ravintoloissa huomasin, että parit istuvat yleensä aina vieretysten syödessään. Näin silloinkin, kun he nauttivat illallista kaksin neljänhengen pöydässä. Suomessa istuisimme vastatusten. Tapa vaikutti erittäin suloiselta ja intiimimmältä kuin meidän tottumuksemme. Taidanpa ensi kerralla testata tätä mieheni kanssa.
Pidin erittäin paljon heidän tavastaan tilata seurueelle useita eri ruokalajeja, mitkä laitettiin pöydän keskelle kaikkien maisteltavaksi. Näin tutustuimme useisiin eri makuihin. Ainoa ihmetystä herättänyt asia oli tosin ottimien puuttuminen useimmista ruoista. Kaikki annostelivat ruokaa lautasilleen omilla haarukoilla ja veitsillä, mikä tuntui hiukan erikoiselta lähes tuntemattomien kesken.
Lounas ja illallinen nautittiin aina huomattavasti myöhemmin, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Illat venyivätkin usein lähes puolille öin. Aamupalalla en jaksanutkaan sitten syödä kuin lähinnä kreikkalaista jogurttia hunajan kera. Se maistuikin kerrassaan mahtavalle!
Lempiruoakseni muodostui fetajuusto erimuodoissa tarjoiltuna. Erityisesti filotaikinalla kuorrutettu ja pannulla paistettu fetajuusto hunajan kera oli upea makuelämys. Taidankin alkaa käyttää fetajuustoa aivan uusilla tavoilla kotikeittiössäni. Toki kreikkalaiselle salaatillekin löytyy yhä paikkansa.
Ravintoloissa huomasin, että parit istuvat yleensä aina vieretysten syödessään. Näin silloinkin, kun he nauttivat illallista kaksin neljänhengen pöydässä. Suomessa istuisimme vastatusten. Tapa vaikutti erittäin suloiselta ja intiimimmältä kuin meidän tottumuksemme. Taidanpa ensi kerralla testata tätä mieheni kanssa.
Ο πεινασμένος άνθρωπος είναι θυμωμένος άνθρωπος.
(Nälkäinen mies on vihainen mies.)
Tämä sananlasku selittänee paikallisten ruoka-annosten suuruuden.. Meidän ei todellakaan tarvinnut olla nälkäisenä ja vihaisena matkan aikana!
Tämä sananlasku selittänee paikallisten ruoka-annosten suuruuden.. Meidän ei todellakaan tarvinnut olla nälkäisenä ja vihaisena matkan aikana!
lauantai 18. tammikuuta 2014
Atenaa sinisin silmin katsottuna
Matkani aikana pääsin ihmettelemään hiukan myös ateenalaista elämäntapaa. En ole aikasemmin käynyt Ateenassa (enkä Kreikassa), joten kaikki oli minulle uutta.
Ateenan parasta antia on ehdottomasti historia. Akropolis ja sen ympäristö ovat upea vierailukohde. Uusi Akropolis -museo on puolestaan paras museo, missä olen ikinä käynyt.
Asiakaspalvelutehtävissä olevat henkilöt puhuvat hyvää englantia (taksikuskeja lukuun ottamatta, tosin käytimme taksia vain muutaman kerran), joten asioiminen Ateenassa on siinä mielessä helppoa. Löysinkin muutamia kivoja ostospaikkoja, mutta useat tuotteet ovat pääasiassa yhtä kalliita kuin meilläkin. Ruoka on halvempaa, ja ulkona syöminen on huomattavasti edukkaampaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta kaupoissa ja ravintoloissa jäin kaipaamaan asiakaspalveluhenkisyyttä.
Koska en ole käynyt ennen Ateenassa, en voi verrata tämän hetkistä tilannetta aikaan ennen kriisiä. Ihmiset näyttivät kuitenkin käyvän syömässä ravintoloissa arkipäivinäkin. Kodittomia ja kerjäläisiä ei pahemmin näkynyt ainakaan siellä päin, missä me liikuimme. Kreikkalaisten pelastus onkin tainnut olla omistusasunnoissa ja vanhempien luona asuminen. Vähempiosaiset puolestaan rakentavat asumuksia talojen katoille. Talvella ne antanevat suojaa, mutta kesähelteillä ilmastoimattomat asunnot taitavat olla kohtalokkaita.
Matkani ensimmäinen kulttuurishokki oli paikallinen liikenne. Autoja oli paljon, niillä ajettiin nopeasti ja parkkeerattiin mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Viikon aikana en ehtinyt oppia kreikkalaisten ajomentaliteettia. Katua ylittäessäni olin varmasti huvittava näky paikallisten mielessä. Eräänä aamuna jopa poliisit katselivat tienylitystäni vienosti hymyillen.
En todellakaan luottanut yhdenkään auton pysähtyvän takiani edes suojatielle. Vihreät valot antoivat sentäs näennäistä suojaa, mutta silloinkin piti tarkistaa, että autoja ei varmasti ollut kääntymässä päälle. Paikalliset hyppäsivät ratin taakse useamman viinilasillisen jälkeen eikä turvavöiden käyttö vaikuttanut olevan kovinkaan yleistä. Autoja oli pysäköity usein suojateiden päälle, mikä haittasi näkyvyyttä. Kaduilla ei näkynyt ihmisiä apuvälineiden kanssa - tuskin he olisivat mistään välistä niillä mahtuneet menemäänkään.
Toinen silmiin pistävä seikka oli tupakointikielto, tai oikeastaan sen kiertäminen. Ravintolat olivat savuttomia, mistä kertoi seinällä olevat kieltolaput. Pöydissä oli kuitenkin tuhkakupit eikä tupakoitsevia asiakkaita todellakaan ajettu pois. Joissakin paikoissa fiksuimmat tupakoitsijat kysyivät kuitenkin luvan polttaa ravintolan muilta asiakkailta. Oli todella outoa syödä tupakan savun leijaillessa ympärillä. Tupakoinnin sallimista kreikkalaiset perustelivat sillä, että suurin osa heistä polttaa eikä asialle näin ollen mahdeta mitään. Tämä kuvastanee pitkälti heidän suhtautumista elämään ja sääntöihin. Suomalaisena olen tottunut noudattamaan sääntöjä. Ehkäpä joskus liiaksikin.
Kolmas ihmetyksen aihe oli kotieläimet. Ateenassa asuu enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Liikenne on todella vilkasta. Silti ihmiset antavat koiriensa juosta vapaana pitkin katuja. Omistajia ei välttämättä näy missään, vaan pannalliset koirat kokoontuvat kuljeskelemaan yhdessä. Osa koirista asuu selkeästi kaduilla. Nekin ovat kuulemma yleensä jonkin tietyn perheen hoivassa. Yhtään nälkiintynyttä koiraa ei tullutkaan vastaan - päinvastoin.
Kamalinta oli kuitenkin nähdä pentukaupan tapahtuvan eläinliikkeissä. Pennut oli aseteltu pieniin koppeihin kaupan ikkunaan. Jokainen pentu (uskoakseni luovutusikäisiä) oli omassa kopissaan ilman emoa. Vesikupit niiltä toki löytyivät, samoin sanomalehtisilpulla vuoratut lattiat. Mutta jäin miettimään, kuinka kuuma paikka kaupan edustan täytyy kesällä olla. Toivottavasti koirien ei tarvitse olla kovin kauaa osana somistusta!
Kaiken kaikkiaan Ateena oli positiivinen kokemus. Voisin lähteä sinne uudestaan esimerkiksi viikonlopuksi, minkä jälkeen haluaisin kyllä suunnata kohti Kreikan saaria. Positiivista Ateenassa on ehdottomasti historia, ruoka, ihmiset ja siisteys. Liikenne, ihmispaljous ja rakennustyyli työntävät minua kuitenkin kohti toisenlaista Kreikkaa.
![]()
Ateenan parasta antia on ehdottomasti historia. Akropolis ja sen ympäristö ovat upea vierailukohde. Uusi Akropolis -museo on puolestaan paras museo, missä olen ikinä käynyt.
Asiakaspalvelutehtävissä olevat henkilöt puhuvat hyvää englantia (taksikuskeja lukuun ottamatta, tosin käytimme taksia vain muutaman kerran), joten asioiminen Ateenassa on siinä mielessä helppoa. Löysinkin muutamia kivoja ostospaikkoja, mutta useat tuotteet ovat pääasiassa yhtä kalliita kuin meilläkin. Ruoka on halvempaa, ja ulkona syöminen on huomattavasti edukkaampaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta kaupoissa ja ravintoloissa jäin kaipaamaan asiakaspalveluhenkisyyttä.
Koska en ole käynyt ennen Ateenassa, en voi verrata tämän hetkistä tilannetta aikaan ennen kriisiä. Ihmiset näyttivät kuitenkin käyvän syömässä ravintoloissa arkipäivinäkin. Kodittomia ja kerjäläisiä ei pahemmin näkynyt ainakaan siellä päin, missä me liikuimme. Kreikkalaisten pelastus onkin tainnut olla omistusasunnoissa ja vanhempien luona asuminen. Vähempiosaiset puolestaan rakentavat asumuksia talojen katoille. Talvella ne antanevat suojaa, mutta kesähelteillä ilmastoimattomat asunnot taitavat olla kohtalokkaita.
Matkani ensimmäinen kulttuurishokki oli paikallinen liikenne. Autoja oli paljon, niillä ajettiin nopeasti ja parkkeerattiin mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Viikon aikana en ehtinyt oppia kreikkalaisten ajomentaliteettia. Katua ylittäessäni olin varmasti huvittava näky paikallisten mielessä. Eräänä aamuna jopa poliisit katselivat tienylitystäni vienosti hymyillen.
En todellakaan luottanut yhdenkään auton pysähtyvän takiani edes suojatielle. Vihreät valot antoivat sentäs näennäistä suojaa, mutta silloinkin piti tarkistaa, että autoja ei varmasti ollut kääntymässä päälle. Paikalliset hyppäsivät ratin taakse useamman viinilasillisen jälkeen eikä turvavöiden käyttö vaikuttanut olevan kovinkaan yleistä. Autoja oli pysäköity usein suojateiden päälle, mikä haittasi näkyvyyttä. Kaduilla ei näkynyt ihmisiä apuvälineiden kanssa - tuskin he olisivat mistään välistä niillä mahtuneet menemäänkään.
Toinen silmiin pistävä seikka oli tupakointikielto, tai oikeastaan sen kiertäminen. Ravintolat olivat savuttomia, mistä kertoi seinällä olevat kieltolaput. Pöydissä oli kuitenkin tuhkakupit eikä tupakoitsevia asiakkaita todellakaan ajettu pois. Joissakin paikoissa fiksuimmat tupakoitsijat kysyivät kuitenkin luvan polttaa ravintolan muilta asiakkailta. Oli todella outoa syödä tupakan savun leijaillessa ympärillä. Tupakoinnin sallimista kreikkalaiset perustelivat sillä, että suurin osa heistä polttaa eikä asialle näin ollen mahdeta mitään. Tämä kuvastanee pitkälti heidän suhtautumista elämään ja sääntöihin. Suomalaisena olen tottunut noudattamaan sääntöjä. Ehkäpä joskus liiaksikin.
Kolmas ihmetyksen aihe oli kotieläimet. Ateenassa asuu enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Liikenne on todella vilkasta. Silti ihmiset antavat koiriensa juosta vapaana pitkin katuja. Omistajia ei välttämättä näy missään, vaan pannalliset koirat kokoontuvat kuljeskelemaan yhdessä. Osa koirista asuu selkeästi kaduilla. Nekin ovat kuulemma yleensä jonkin tietyn perheen hoivassa. Yhtään nälkiintynyttä koiraa ei tullutkaan vastaan - päinvastoin.
Kamalinta oli kuitenkin nähdä pentukaupan tapahtuvan eläinliikkeissä. Pennut oli aseteltu pieniin koppeihin kaupan ikkunaan. Jokainen pentu (uskoakseni luovutusikäisiä) oli omassa kopissaan ilman emoa. Vesikupit niiltä toki löytyivät, samoin sanomalehtisilpulla vuoratut lattiat. Mutta jäin miettimään, kuinka kuuma paikka kaupan edustan täytyy kesällä olla. Toivottavasti koirien ei tarvitse olla kovin kauaa osana somistusta!
Kaiken kaikkiaan Ateena oli positiivinen kokemus. Voisin lähteä sinne uudestaan esimerkiksi viikonlopuksi, minkä jälkeen haluaisin kyllä suunnata kohti Kreikan saaria. Positiivista Ateenassa on ehdottomasti historia, ruoka, ihmiset ja siisteys. Liikenne, ihmispaljous ja rakennustyyli työntävät minua kuitenkin kohti toisenlaista Kreikkaa.
torstai 16. tammikuuta 2014
Olipa kerran suomalainen, ruotsalainen, kreikkalainen ja turkkilainen..
Työmatkoilla on erinomainen tilaisuus havainnoida kulttuurieroja. Eritoten, kun työskennellään monikulttuurisissa ryhmissä ja vastaanottava taho on nähnyt vaivaa yhteisen ohjelman järjestämisessä. Kurssiryhmämme koostui suomalaisesta, ruotsalaisesta ja turkkilaisesta sekä kreikkalaisista isännistä ja emännistä.
Tälläkin kertaa oli ilahduttavaa huomioida muutamia kulttuurieroja työskentelytavoissa. Skandinaavit olivat esimerkiksi aina ajoissa, kun taas turkkilainen ystävämme tuli joka paikkaan vähintään 10 minuuttia myöhässä. Vitsailimmekin, että meille olisi pitänyt tehdä erillinen ohjelmarunko, missä aktiviteetit alkaisivat muita myöhemmin. Kouluttajamme eivät kuitenkaan pitäneet ajatuksesta, ja olivat sitä mieltä, että meillä oli turhia stereotypioita. Heidän mielestään niitä ei saisi olla. Yritimme selittää heille, että kummankaan tavassa toimia ei ollut mitään väärää. Stereotypiat eivät ole välttämättä negatiivinen asia, mutta kansainvälisissä projekteissa ne pitää tunnistaa ja tunnustaa. Hyvä projektipäällikkö osaakin sumplia asioita eri kulttuurien erityispiirteet huomioon ottaen. Emme kuitenkaan saaneet kannatusta ajatuksellemme ja jatkoimme kaikki vanhaan malliin: me saavuimme tapaamisiin aina hiukan etuajassa ja päädyimme odottelemaan muita.
Eroavaisuuksia väleillämme löytyi selkeästi myös EU-hankkeiden tavoitteissa. Siinä missä skandinaavit kysyivät joka käänteessä, miten opiskelijamme hyötyvät tästä, suunnittelivat muut mukavia matkakohteita ja isoja juhlia. Ehkäpä matkustelemme muutenkin niin paljon vapaa-ajallamme, että priorisoimme kouluprojektien sisällön matkustamista tärkeämmäksi. Kaikki maat eivät toki ole yhtä hyvässä asemassa, ja EU-hankkeiden sisältöjen vaatimukset ovat myös maakohtaisia.
Osa Euroopan Unionin maista on huomattavasti Skandinaviaa köyhempiä ja tuloerot maan sisällä voivat olla valtavat. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja sosioekonomisesti heikompien perheiden lasten mukaan ottamisesta projektiimme, jota suunnittelimme koulutuksen aikana - onhan se yksi Erasmus+ -ohjelman painopistealueista. Suomessa ja Ruotsissa tuloerot ovat kuitenkin maan sisällä pienet verrattuna esimerkiksi Turkkiin. Ruotsissa heikoimmassa asemassa ovat maahanmuuttajaperheet, joista kaikki eivät edes päästä tyttäriään kouluun. Meille puolestaan ehdotettiin koulupudokkaiden mukaan ottamista projektiimme. Kävimme kiivasta keskustelua siitä, paranisiko heidän koulumotivaationsa projektin avulla.
Itse näkisin kuitenkin, että heille pitäisi tehdä täysin omanlaisensa projekti, mikä keskittyisi eri maiden asiantuntijoiden (esimerkiksi erityisopettaja, opinto-ohjaaja, ryhmänohjaaja, terveydenhoitaja) tapaamisiin, hyvien käytänteiden vaihtamiseen ja luovien mallien etsimiseen keskeyttämisien ehkäisemiseksi. Opiskelijat voisivat olla mukana projektissa. Sen sijaan en näe järkeväksi suunnata mitä tahansa projektia tälle opiskelijaryhmälle, sillä heillä on muutenkin tarpeeksi tekemistä koulunkäynnin kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, että maissa, missä tuloerot ovat suuremmat, voivat köyhemmistä oloista olevat lapset ja nuoret saada ainutlaatuisia oppimiskokemuksia projektien kautta.
Meissä skandinaavisissa naisissakin voi olla hiukan kestämistä maskuliinissa kulttuureissa. Onhan meillä tapana sanoa mielipiteemme ja emme kaihda väittelyjä. Kansainvälisissä projekteissa on kuitenkin mielestäni tärkeää, että kaikki saavat vaikuttaa projektin sisältöön. Kompromisseja pitää tehdä puolin ja toisin, mutta projektin sisällön laadun tulee säilyä korkeana.
On upeaa työskennellä monikulttuurisissa ryhmissä: huomata erovaisuuksia, tunnistaa omia heikkouksia ja ennen kaikkea pohtia, miten projektit saadaan toimiviksi kulttuurieroista huolimatta.
Tälläkin kertaa oli ilahduttavaa huomioida muutamia kulttuurieroja työskentelytavoissa. Skandinaavit olivat esimerkiksi aina ajoissa, kun taas turkkilainen ystävämme tuli joka paikkaan vähintään 10 minuuttia myöhässä. Vitsailimmekin, että meille olisi pitänyt tehdä erillinen ohjelmarunko, missä aktiviteetit alkaisivat muita myöhemmin. Kouluttajamme eivät kuitenkaan pitäneet ajatuksesta, ja olivat sitä mieltä, että meillä oli turhia stereotypioita. Heidän mielestään niitä ei saisi olla. Yritimme selittää heille, että kummankaan tavassa toimia ei ollut mitään väärää. Stereotypiat eivät ole välttämättä negatiivinen asia, mutta kansainvälisissä projekteissa ne pitää tunnistaa ja tunnustaa. Hyvä projektipäällikkö osaakin sumplia asioita eri kulttuurien erityispiirteet huomioon ottaen. Emme kuitenkaan saaneet kannatusta ajatuksellemme ja jatkoimme kaikki vanhaan malliin: me saavuimme tapaamisiin aina hiukan etuajassa ja päädyimme odottelemaan muita.
Eroavaisuuksia väleillämme löytyi selkeästi myös EU-hankkeiden tavoitteissa. Siinä missä skandinaavit kysyivät joka käänteessä, miten opiskelijamme hyötyvät tästä, suunnittelivat muut mukavia matkakohteita ja isoja juhlia. Ehkäpä matkustelemme muutenkin niin paljon vapaa-ajallamme, että priorisoimme kouluprojektien sisällön matkustamista tärkeämmäksi. Kaikki maat eivät toki ole yhtä hyvässä asemassa, ja EU-hankkeiden sisältöjen vaatimukset ovat myös maakohtaisia.
Osa Euroopan Unionin maista on huomattavasti Skandinaviaa köyhempiä ja tuloerot maan sisällä voivat olla valtavat. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja sosioekonomisesti heikompien perheiden lasten mukaan ottamisesta projektiimme, jota suunnittelimme koulutuksen aikana - onhan se yksi Erasmus+ -ohjelman painopistealueista. Suomessa ja Ruotsissa tuloerot ovat kuitenkin maan sisällä pienet verrattuna esimerkiksi Turkkiin. Ruotsissa heikoimmassa asemassa ovat maahanmuuttajaperheet, joista kaikki eivät edes päästä tyttäriään kouluun. Meille puolestaan ehdotettiin koulupudokkaiden mukaan ottamista projektiimme. Kävimme kiivasta keskustelua siitä, paranisiko heidän koulumotivaationsa projektin avulla.
Itse näkisin kuitenkin, että heille pitäisi tehdä täysin omanlaisensa projekti, mikä keskittyisi eri maiden asiantuntijoiden (esimerkiksi erityisopettaja, opinto-ohjaaja, ryhmänohjaaja, terveydenhoitaja) tapaamisiin, hyvien käytänteiden vaihtamiseen ja luovien mallien etsimiseen keskeyttämisien ehkäisemiseksi. Opiskelijat voisivat olla mukana projektissa. Sen sijaan en näe järkeväksi suunnata mitä tahansa projektia tälle opiskelijaryhmälle, sillä heillä on muutenkin tarpeeksi tekemistä koulunkäynnin kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, että maissa, missä tuloerot ovat suuremmat, voivat köyhemmistä oloista olevat lapset ja nuoret saada ainutlaatuisia oppimiskokemuksia projektien kautta.
Meissä skandinaavisissa naisissakin voi olla hiukan kestämistä maskuliinissa kulttuureissa. Onhan meillä tapana sanoa mielipiteemme ja emme kaihda väittelyjä. Kansainvälisissä projekteissa on kuitenkin mielestäni tärkeää, että kaikki saavat vaikuttaa projektin sisältöön. Kompromisseja pitää tehdä puolin ja toisin, mutta projektin sisällön laadun tulee säilyä korkeana.
On upeaa työskennellä monikulttuurisissa ryhmissä: huomata erovaisuuksia, tunnistaa omia heikkouksia ja ennen kaikkea pohtia, miten projektit saadaan toimiviksi kulttuurieroista huolimatta.
Η λεοπάρδαλη δεν αλλάζει τα στίγματά της.
(Leopardi ei pääse pilkuistaan.)
maanantai 13. tammikuuta 2014
Matkustuspäivä: hikeä, shoppailua ja kreikkalaista ruokaa
Matkanteko alkoi aamuvarhaisella kello 4.30. Saavuin hyvissä ajoin kentälle ja ehdin istahtaakin joksikin aikaa ennen "boardingia". Siihen loppuikin kiireettömyys osaltani hetkeksi.
Saavuimme Helsinkiin aikataulun mukaisesti, mutta koska kyseessä oli pieni kone, oli meillä "gate landingin" sijasta bussikuljetus. Päästyäni aseman sisälle, otin jalat alleni. Juoksin minkä jaksoin. 22, 23, 24.. portit vilahtelivat silmissäni. Vauhti ei päätä huimannut, mutta yllättävä aamuspurtti sai pääni pyörälle. Saavuttuani passintarkastukseen olin jo aivan hengästynyt. Kuulin, kuinka lentoani kuulutettiin viimeisiä kertoja. Onnekseni tarkastuksessa ei ollut jonoa ja pääsin jatkamaan matkaa heti. Juoksin minkä jaksoin, mutta välillä oli pakko kävellä. Lähtöporttini viitta häämötti kaukana ja veri alkoi jo maistua kurkussa. Seuraava kuulutus olikin jo viimeinen kuulutus matkustaja W:lle. Pingoin, minkä pääsin, ja saavuin portille juuri sopivasti. Helsinki - Lontoo välin sainkin tasata hengitystä ja levähtää.
Täytyy olla tästä lähtien paljon tarkempi lentojen kanssa, mitä matkatoimisto ehdottaa. Kuvittelin, että matkatoimisto ei tarjoaisi vaihtoja, mitkä ovat liian täpäriä. Väärässä olin. Jatkossa pidän huolta vanhasta "tunnin vaihtoväli Helsingissä" -säännöstäni.
Heathrow'lla ehdin käydä Boots'ssa sekä ostaa pari naisten lehteä. Good Housekeeping vauhditti kolmen tunnin vaihtoaikaa mukavasti. Tosin reilu tunti ehti kulua ainoastaan vaihtaessani terminaalista 3 terminaaliin 5. Heathrow ei todellakaan kuulu lempikenttiini. Lentokenttien hintaerojakin ehdin ihmetellä. Sillä rahalla, millä Suomessa saa kentältä pullollisen tavallista vettä, saa Heathrow'lta sandwichin.
Lontoo - Ateena lento sujui sujuvasti. BA tarjoaa onneksi vielä lasillisen viiniä lennoillaan. Hetki hetkeltä tunsin aamuisen adrenaliinipiikin tasoittuvan ja pystyin rentoutumaan. Jo lähdettyämme Helsingistä olin tosin osannut odottaa matkan seuraavaa käännettä: matkalaukkuni ei saapunut. Se oli onneksi laitettu tulemaan Saksan kautta, ja saapui vielä samana yönä.
Kentällä tapasin ruotsalaisen kollegani ensimmäistä kertaa. Olimme sopineet tapaavamme kentällä ja ottavamme yhdessä taksin Piraukseen. Juttumme alkoi luistaa heti, ja nauroimmekin omaavamme samanlaisen huumorintajun. Ei hyvän, mutta samanlaisen. Viikosta taitaa tulla mukava!
Illalla kävimme syömässä kreikkalaisten isäntiemme kanssa. Ruoka oli todella maittavaa, mutta taidan tehdä jokin päivä paikallisista herkuista ihan oman kirjoituksen.
Saavuttuamme takaisin hotelliin, olin täysin valmis nukkumaan. Lähes 16 tunnin matkustuspäivä oli tehnyt tehtävänsä!
Saavuimme Helsinkiin aikataulun mukaisesti, mutta koska kyseessä oli pieni kone, oli meillä "gate landingin" sijasta bussikuljetus. Päästyäni aseman sisälle, otin jalat alleni. Juoksin minkä jaksoin. 22, 23, 24.. portit vilahtelivat silmissäni. Vauhti ei päätä huimannut, mutta yllättävä aamuspurtti sai pääni pyörälle. Saavuttuani passintarkastukseen olin jo aivan hengästynyt. Kuulin, kuinka lentoani kuulutettiin viimeisiä kertoja. Onnekseni tarkastuksessa ei ollut jonoa ja pääsin jatkamaan matkaa heti. Juoksin minkä jaksoin, mutta välillä oli pakko kävellä. Lähtöporttini viitta häämötti kaukana ja veri alkoi jo maistua kurkussa. Seuraava kuulutus olikin jo viimeinen kuulutus matkustaja W:lle. Pingoin, minkä pääsin, ja saavuin portille juuri sopivasti. Helsinki - Lontoo välin sainkin tasata hengitystä ja levähtää.
Täytyy olla tästä lähtien paljon tarkempi lentojen kanssa, mitä matkatoimisto ehdottaa. Kuvittelin, että matkatoimisto ei tarjoaisi vaihtoja, mitkä ovat liian täpäriä. Väärässä olin. Jatkossa pidän huolta vanhasta "tunnin vaihtoväli Helsingissä" -säännöstäni.
Heathrow'lla ehdin käydä Boots'ssa sekä ostaa pari naisten lehteä. Good Housekeeping vauhditti kolmen tunnin vaihtoaikaa mukavasti. Tosin reilu tunti ehti kulua ainoastaan vaihtaessani terminaalista 3 terminaaliin 5. Heathrow ei todellakaan kuulu lempikenttiini. Lentokenttien hintaerojakin ehdin ihmetellä. Sillä rahalla, millä Suomessa saa kentältä pullollisen tavallista vettä, saa Heathrow'lta sandwichin.
Lontoo - Ateena lento sujui sujuvasti. BA tarjoaa onneksi vielä lasillisen viiniä lennoillaan. Hetki hetkeltä tunsin aamuisen adrenaliinipiikin tasoittuvan ja pystyin rentoutumaan. Jo lähdettyämme Helsingistä olin tosin osannut odottaa matkan seuraavaa käännettä: matkalaukkuni ei saapunut. Se oli onneksi laitettu tulemaan Saksan kautta, ja saapui vielä samana yönä.
Kentällä tapasin ruotsalaisen kollegani ensimmäistä kertaa. Olimme sopineet tapaavamme kentällä ja ottavamme yhdessä taksin Piraukseen. Juttumme alkoi luistaa heti, ja nauroimmekin omaavamme samanlaisen huumorintajun. Ei hyvän, mutta samanlaisen. Viikosta taitaa tulla mukava!
Illalla kävimme syömässä kreikkalaisten isäntiemme kanssa. Ruoka oli todella maittavaa, mutta taidan tehdä jokin päivä paikallisista herkuista ihan oman kirjoituksen.
Saavuttuamme takaisin hotelliin, olin täysin valmis nukkumaan. Lähes 16 tunnin matkustuspäivä oli tehnyt tehtävänsä!
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
KREIKKAAN: Matkan tarkoitus
Hain syksyllä 2013 Cimon Comenius täydeynnyskoulutusapurahaa opetushenkilöstölle. Marraskuun alussa sain yllättävän tiedon, että minut oli valittu European Project Officer -koulutukseen Kreikkaan. Istuin tuolloin juuri autossa työkavereideni kanssa matkalla kotia Jyväskylän ammatillisen koulutuksen KansainväliSYYSpäiviltä.
Koulutuksen teemana on EU-apurahojen hakeminen sekä eritoten uuden ohjelmakauden, Erasmus+, muutokset. Koulutuksessa käsitellään myös projektikoordinaattoreille tärkeitä ominaisuuksia kuten talousasioiden osaamista, kulttuurieroja sekä tiimien johtamista.
Viiden päivän mittaisen koulutuksen aikana on tarkoitus tutustua iltaisin myös Ateenaan, Akropolikseen, erilaisiin ravintoloihin sekä kulttuuriin.
Blogini on oppimispäiväkirja, mutta kirjoitan koulutuksen sisältöön liittyvien asioiden lisäksi myös muun muassa kulttuurieroista, joihin törmään matkalla.
Koulutuksen teemana on EU-apurahojen hakeminen sekä eritoten uuden ohjelmakauden, Erasmus+, muutokset. Koulutuksessa käsitellään myös projektikoordinaattoreille tärkeitä ominaisuuksia kuten talousasioiden osaamista, kulttuurieroja sekä tiimien johtamista.
Viiden päivän mittaisen koulutuksen aikana on tarkoitus tutustua iltaisin myös Ateenaan, Akropolikseen, erilaisiin ravintoloihin sekä kulttuuriin.
Blogini on oppimispäiväkirja, mutta kirjoitan koulutuksen sisältöön liittyvien asioiden lisäksi myös muun muassa kulttuurieroista, joihin törmään matkalla.
Χωρίς σοφία, η γνώση είναι πιο ανόητη από την άγνοια.
- Ανώνυμος
(Ilman viisautta tieto on typerämpää kuin tietämättömyys.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)