Ateenan parasta antia on ehdottomasti historia. Akropolis ja sen ympäristö ovat upea vierailukohde. Uusi Akropolis -museo on puolestaan paras museo, missä olen ikinä käynyt.
Asiakaspalvelutehtävissä olevat henkilöt puhuvat hyvää englantia (taksikuskeja lukuun ottamatta, tosin käytimme taksia vain muutaman kerran), joten asioiminen Ateenassa on siinä mielessä helppoa. Löysinkin muutamia kivoja ostospaikkoja, mutta useat tuotteet ovat pääasiassa yhtä kalliita kuin meilläkin. Ruoka on halvempaa, ja ulkona syöminen on huomattavasti edukkaampaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta kaupoissa ja ravintoloissa jäin kaipaamaan asiakaspalveluhenkisyyttä.
Koska en ole käynyt ennen Ateenassa, en voi verrata tämän hetkistä tilannetta aikaan ennen kriisiä. Ihmiset näyttivät kuitenkin käyvän syömässä ravintoloissa arkipäivinäkin. Kodittomia ja kerjäläisiä ei pahemmin näkynyt ainakaan siellä päin, missä me liikuimme. Kreikkalaisten pelastus onkin tainnut olla omistusasunnoissa ja vanhempien luona asuminen. Vähempiosaiset puolestaan rakentavat asumuksia talojen katoille. Talvella ne antanevat suojaa, mutta kesähelteillä ilmastoimattomat asunnot taitavat olla kohtalokkaita.
Matkani ensimmäinen kulttuurishokki oli paikallinen liikenne. Autoja oli paljon, niillä ajettiin nopeasti ja parkkeerattiin mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Viikon aikana en ehtinyt oppia kreikkalaisten ajomentaliteettia. Katua ylittäessäni olin varmasti huvittava näky paikallisten mielessä. Eräänä aamuna jopa poliisit katselivat tienylitystäni vienosti hymyillen.
En todellakaan luottanut yhdenkään auton pysähtyvän takiani edes suojatielle. Vihreät valot antoivat sentäs näennäistä suojaa, mutta silloinkin piti tarkistaa, että autoja ei varmasti ollut kääntymässä päälle. Paikalliset hyppäsivät ratin taakse useamman viinilasillisen jälkeen eikä turvavöiden käyttö vaikuttanut olevan kovinkaan yleistä. Autoja oli pysäköity usein suojateiden päälle, mikä haittasi näkyvyyttä. Kaduilla ei näkynyt ihmisiä apuvälineiden kanssa - tuskin he olisivat mistään välistä niillä mahtuneet menemäänkään.
Toinen silmiin pistävä seikka oli tupakointikielto, tai oikeastaan sen kiertäminen. Ravintolat olivat savuttomia, mistä kertoi seinällä olevat kieltolaput. Pöydissä oli kuitenkin tuhkakupit eikä tupakoitsevia asiakkaita todellakaan ajettu pois. Joissakin paikoissa fiksuimmat tupakoitsijat kysyivät kuitenkin luvan polttaa ravintolan muilta asiakkailta. Oli todella outoa syödä tupakan savun leijaillessa ympärillä. Tupakoinnin sallimista kreikkalaiset perustelivat sillä, että suurin osa heistä polttaa eikä asialle näin ollen mahdeta mitään. Tämä kuvastanee pitkälti heidän suhtautumista elämään ja sääntöihin. Suomalaisena olen tottunut noudattamaan sääntöjä. Ehkäpä joskus liiaksikin.
Kolmas ihmetyksen aihe oli kotieläimet. Ateenassa asuu enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Liikenne on todella vilkasta. Silti ihmiset antavat koiriensa juosta vapaana pitkin katuja. Omistajia ei välttämättä näy missään, vaan pannalliset koirat kokoontuvat kuljeskelemaan yhdessä. Osa koirista asuu selkeästi kaduilla. Nekin ovat kuulemma yleensä jonkin tietyn perheen hoivassa. Yhtään nälkiintynyttä koiraa ei tullutkaan vastaan - päinvastoin.
Kamalinta oli kuitenkin nähdä pentukaupan tapahtuvan eläinliikkeissä. Pennut oli aseteltu pieniin koppeihin kaupan ikkunaan. Jokainen pentu (uskoakseni luovutusikäisiä) oli omassa kopissaan ilman emoa. Vesikupit niiltä toki löytyivät, samoin sanomalehtisilpulla vuoratut lattiat. Mutta jäin miettimään, kuinka kuuma paikka kaupan edustan täytyy kesällä olla. Toivottavasti koirien ei tarvitse olla kovin kauaa osana somistusta!
Kaiken kaikkiaan Ateena oli positiivinen kokemus. Voisin lähteä sinne uudestaan esimerkiksi viikonlopuksi, minkä jälkeen haluaisin kyllä suunnata kohti Kreikan saaria. Positiivista Ateenassa on ehdottomasti historia, ruoka, ihmiset ja siisteys. Liikenne, ihmispaljous ja rakennustyyli työntävät minua kuitenkin kohti toisenlaista Kreikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.